lauantai 26. lokakuuta 2013

Pietiläinen, Tuomo ja Tutkiva työryhmä: Wahlroo$.

Epävirallinen elämäkerta 




Wahlroos

Vihdonkin online tässä blogissa. Kaikki vanhat tekstit kirja-arvioistani vuodesta 2003 siirretty tänne.  Kovin ajankohtaisesta kirjasta pääsenkin tähän ´ live´ hommaan: Eilen näin Tuomas Pietiläisen  + tamperelaisen työryhmän esittelemässä tätä kirjaa Helsingin kirjamessuilla. Tässä vaiheessa on kohde itsekin, Wahlroos jo kommentoinut kirjaa ja todennut että kirja on 'ihan ok', jonka tekijäryhmä tyydytyksellä toi julki. Miksei olisi ihan ok Wahlroosillekin, sen verran monta kertaa hänen ylivertaisuutensa lähes kaikissa pyrkimyksissään tulee esille. Alkoi jo tulla vähän liikaa makeaa.

Hesarin taloustoimittaja, Tampereen yliopiston vierailijaprofessori, monet palkinnot pokannut Tuomo Pietiläinen on työryhmineen kohdistanut tutkivan katseensa Suomen talouselämän eturivin vaikuttajaan, Björn Wahlroosiin. Tuloksena on perusteellinen, kohteensa kautta myös Suomen lähihistoriaa monelta suunnalta valottava opus. Elämäkerta on 'epävirallinen' koska Wahlroos tai hänen lähipiirinsä ei ole kirjan tekemiseen osallistunut, vaan kirja perustuu työryhmän tekemiin yli 200 haastatteluun ja arkistolähteisiin. ja on Tampereen yliopiston tutkivan journalismin hanke, työryhmässä 25 journalismin opiskelijaa. Wahlroosista 'tuntui luontevammalta olla ottamatta osaa projektiin'.

Olin odottanut Wahlroosin melko ylimielisen imagon takia kriittistä, negatiivisempaakin kuvaa kuin mitä kirjasta muodostuu. Päin vastoin, sekä nimellä että nimettömänä haastateltavien kommenteissa toistuvat enimmäkseen äly, nopeus, määrätietoisuus, karisma, verkostoitumiskyky, ylivertaiset neuvottelu- ja sosiaaliset kyvyt sekä - näkyvimpänä – julkisuuden hallintakyky.

Hän jättää muut kiistelemään. Heittää luun ja muut riitelevät ja kaluavat sitä. Tavallaan hän ei ota niistä sanomisistaan vastuuta. - sanoo Arja Alho.

Yksinvaltaiset otteet, raivokohtaukset kun alaiset eivät ole samaa mieltä, esiintyvät pieninä säröinä ja poikkeuksina kokonaiskuvassa. Kriittisin osa on oikeastaan johdannossa, kirjan tekemistä perusteleva osio:

Kovaan markkinatalouteen uskovan Wahlroosin tutkiminen on tärkeää hänen vaikutusvaltansa vuoksi. Hänen ajamansa aatteet edistävät tuloerojen kasvua ja suomalaisen yhteiskunnan liikettä kohti uudenlaista luokkarakennetta: sekä pääomatuloja nostavien miljonäärien että halpa- ja silpputyötä tekevien kansalaisten joukko on kasvanut. Wahlroosin lounaskutsusta tuskin kieltäytyy monikaan päättäjä, ja palan painikkeeksi Wahlrtoos tarjoilee ajatuksiaan. Tarvittaessa hän ottaa kantaa julkisesti. Wahlroosilla on myös muodollisia kanavia: hän saa ajatuksiaan esiin esimerkiksi Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen elinkeinopoliittisessa neuvottelukunnassa ja Elinkeinoelämän valtuuskunnanhallituksessa. Rahallisesti hän on tukenut RKP:n lisäksi kokoomusta. Wahlroos vaikuttaa yhteiskuntaan niin ikään erilaisten säätiöiden kautta.
- - -
On aiheellista pohtia, onko hyväntekeväisys sittenkin maineen ja päätösvallan ostamista.

Wahlroosin ikäpolvi muistaa päähenkilöstä jo varhain julkisuudessa käsiteltyjä uutisaiheita, nimittäin värikkään isän, kauppa- ja teollisuusministeriön vaikutusvaltaisen kansliapäällikkö Bror Wahlroosin sekä Wahlroosin opiskeluaikaisen äärivasemmistolaisen taistolaiskauden, josta hän tokeni Hankenin opintojensa aikana ja käänsi perusteellisesti takkinsa. Käy ilmi myös se, että virheiden myöntäminen ja kurssin muuttaminen, kuten tämä mainittu taistolaisepisodi, ei myöskään ole Wahlroosille mikään ongelma. Taistolaisaikaa käsiteltiin 50-vuotisjuhlissa hauskana episodina.

Wahlroosin ura Hankenista yliopistoprofessuurien kautta – myös USA:ssa – pankkimaailmaan on nopeaa nousukiitoa, ja vielä nopeampaa on rikastuminen sekä oikea-aikaisten että onnekkaiden toimien johdosta.

Kirjassa käydään huolellisesti läpi Suomen pankkikriisiä 90-luvulla, jolloin matkan varrella syntyi ruumiita.Kaikissa käänteissä Wahlroos pelasi korttinsa hyvin ja kun pöly laskeutuu, hän tepastelee paikalta pankkitilit entistä muhkeampina. Usein näyttää, että kauaskantoisissa pankkikaupoissa vastapuoli, esim. valtiovallan edustaja ei ole ollut tilanteen tasalla:

Mandatumin ja Sammon osakkeiden vaihdolla Wahlroos sai omistuksen Sammossa, minkä jälkeen suomalaisten vuosikymmeniä maksamat lakisääteiset maksut kulkeutuivat osinkoina Wahlroosille ja muille osakkeenomistajille.

Isä Bror Wahlroos selvisi pahasta alkoholismista vasta vuosikymmenten sikailujen jälkeen. Pojalla ei näitä ongelmia ole, esimerkki on ollut riittävän varoittava. Wahlroos jättää illallisvieraansa nauttimaan anniskelusta ja vetäytyy lukemaan, ollakseen skarppina seuraavana päivänä. Illallisia järjestetään entisessä Armfeltin, nykyisessä Joensuun kartanossa Halikossa, jota entisöitiin kuusi vuotta. Illallisvieraina on Suomen talouselämän vaikuttajia, Ruotsin puolelta kuningas Kaarle XVI Kustaa kuuluu myös ystäviin ja metsästyskavereihin. Wahlroos on luonnollisesti myös hyvä ampuja, koska kaikki mihin hän ryhtyy, enimmäkseen onnistuu. Tässä on Suomen varsinainen Aurinkokuningas!

Toivottavasti neuvottelupöydissä ja lounailla päättäjät muistavat kenen asialla ollaan, kun pöydässä istuu tämä mies, joka helposti vie kuin pässiä narusta kun tilaisuus annetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti