maanantai 14. lokakuuta 2013

Sebald, W.G.: Austerlitz 
Luettu 4/2005

 

Epätavallinen, eurooppalainen - keski-eurooppalainen romaani, täynnä historiaa ja paikallisia maisemia. Romaani etenee nuoren miehen monologina. Kyse on oikeastaan kertojan äänestä. Kirjailija on minä ja kertoja Jacques Austerlitz, juureton vaeltaja, joka kohtaa kirjailijan eri aikoina Euroopan eri puolilla. Maalailevaa ja tunnelmallista kerrontaa katkovat valokuvat, jotka liittyvät pääähenkilön vaelluksen kaupunkeihin, valokuvia kaupunkien asemakaavoista, museoista, esi-isistä, huoneista. ‘Tarina juurettomasta, järkkyneestä ihmisestä, joka ei löydä kotia itselleen, tutkimusmatka eurooppalaiseen menneisyyteen, unenomainen retki muistin maailmaan’. Järkkyminen johtuu perheen hajoamisesta natsi-Saksan aikana. ‘Luin Breclowkin linnoituksen vallihaudan äärellä loppuun viidennentoista luvun teoksesta Heshel’s Kingdom ja lähdin sitten paluumatkalle Mecheleniin, minne saavuin kun tuli ilta.’ Hiveleväkielistä kirjoitusta ja jonkinlaista sielun lepoa sen lukeminen. Kuin lepuuttaisi silmiä horisontissa siintävässä metsän reunassa. Jos jotain puuttui, niin ehkä sitä oikeassa elämässä kaikkialla löytyvää huumoria, sitä joka alakuloiseenkin tunnelmaan voi tuoda epäjuhlavan ja virkistävän tuulahduksen. Ei löydy tästä. Niinpä se käykin yksiin sen käsityksen kanssa joka minulla on Keski-Euroopan ihmisistä, karkeasti yleistäen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti